Lättäjalka, kaarijalka ja kineettinen ketju

Lättäjalan ja kaarijalan vaikutus ulottuu muihinkin niveliin. Jo itsessään jalkaterässä on monta liikkuvaa osaa ja se luo samalla perustan sen yläpuolella olevien nivelten toiminnalle. Eli jalkaterän asento ja liikkuvuus vaikuttaa kineettiseen ketjuun ja kun samaan soppaan lisätään vielä myofaskiat eli lihaskalvot, niin pakostakin asiaa joutuu katsomaan hieman laajemmin. Tässä artikkelissa ei käsitellä sen tarkemmin lihaskalvoja, mutta se, että hierojat jaksavat muistuttaa veden juonnista, liittyy aineenvaihduntaan ja ennen kaikkea lihaskalvoihin. Jotta lihaskalvot pysyvät toisiinsa nähden liikkuvina, on meidän tärkeää nauttia tasaisesti nestettä, joka toimii liukasteena lihaskalvojen välissä, sekä lisää niiden elastisuutta.

Jalan luut

Havainnekuva jalkaterän luustosta.
Kuva 1. Jalkaterän ja nilkan muodostavat luut, jotka ovat: kantaluu (calcaneus, kuvassa os calcis), telaluu (talus, kuvassa astragalus), veneluu (os naviculare, kuvassa scaphoid), kuutioluu (os cuboideum), kolme vaajaluuta (os cuneiforme mediale, -intermedium, -laterale), viisi jalkapöytäluuta (ossa metatarsi) sekä varpaiden luut (kärki-, keski- ja tyviluut = ossa digitorum pedis). Lihasten lähtökohdat (origo) on merkitty kuvaan punaisella ja kiinnityskohdat (insertio) mustalla. Keskellä oleva jalka (Fig. 2) on kuvattu yläpuolelta ja oikealla oleva kuva (Fig. 1) alapuolelta. Kuva iStock.

Jalkaterän kaarirakenteisiin vaikuttavia lihaksia

Takimmainen säärilihas – m. tibialis posterior tukee sisempää pitkittäisholvia ja poikittaisholvia. Muina toimintoina nilkan ojennus ja alemman nilkkanivelen inversio (jalkaterän osan kääntyminen sisäänpäin). Huom! Inversiolla tarkoitetaan liikettä, ei asentoa. Kuvassa 1. takimmaisen säärilihaksen kiinnityskohdat nimetty tibialis posticus.

Isovarpaan pitkä koukistajalihas – m. flexor hallucis longus tukee sisempää pitkittäisholvia, koukistaa isovarvasta, ojentaa nilkkaa ja tuottaa alemman nilkkanivelen inversiota.

Etummainen säärilihas – m. tibialis anterior on sisemmän pitkittäiskaaren toissijainen tukija. Tuottaa alemman nilkkanivelen inversiota ja tuottaa myös tela-veneluunivelessä inversiota, sekä koukistaa nilkkaa. Kuvassa 1. etummaisen säärilihaksen kiinnityskohta nimetty tibialis anticus.

Pitkä pohjeluulihas – m. peroneus longus tukee poikittaisholvia, ojentaa nilkkaa. Tuottaa myös alemman nilkkanivelen eversiota (jalkaterän osan kääntyminen ulospäin). Huom! Eversiolla tarkoitetaan liikettä, kuten inversiossakin.

Ylempi- ja alempi nilkkanivel

Sääriluu ja pohjeluu muodostavat haarukan, jonka välissä on telaluu, tätä kutsutaan ylemmäksi nilkkaniveleksi (articulatio talocruralis). Ylemmästä nilkkanivelestä nilkka koukistuu ja ojentuu.

Alempi nilkkanivel (articulatio talocalcaneonavicularis) on telaluun, kantaluun ja veneluun välinen nivel, josta jalkaterä kiertyy vinon akselin ympäri.

Piirroskuva nilkan ja jalkaterän nivelsiteistä, jotka yhdistävät jalkaterän luut yhteen.
Jalkaterän nivelsiteet yhdistävät jalan luut yhteen, aina varpaiden niveliin saakka. Lihasvoimalla ohjataan jalkaterää oikeaan asentoon, mutta mikäli jalkaterän nivelsiteet ovat löysät, ei kaarirakenteen ylläpitäminen lihasvoimalla ole mahdollista. Kuva iStock.
Havainnekuva oikean jalkaterän pronaatio- ja supinaatioasennoista.
Jalan pronaatio- ja supinaatioasennot ovat jalan normaaliin toimintaan kuuluvia asentoja. Pronaatioasento on jalan iskunvaimennin ja supinaatio toimii jalkaa tukevana asentona. Pronaatiossa kantaluu kääntyy ulospäin, jalan holvikaari madaltuu joustaen askelta, samalla jalkaterän etuosa levenee. Supinaatiossa kantaluu kääntyy sisäänpäin, holvikaari nousee ja jäykistää jalan. Ylipronaatio ja alipronaatio (ylisupinaatio) ovat jalan virheasentoja. Kuva iStock.

Lättäjalka

Lättä,- latta- tai latuskajalalla tarkoitetaan jalkaa, jossa on matala tai romahtanut sisempi pitkittäiskaari (holvikaari). Lättäjalka voi olla synnynnäinen, sen kehittymiseen voi vaikuttaa myös tapaturmat, sairaudet, nivelsiteiden yliliikkuvuus, virheasento telaluussa tai jalkaterän luiden yhteenluutumiset. Raskausaikana voi holvikaari madaltua nivelsiteiden löystymisen seurauksena. Ikääntyminen aiheuttaa myös madaltumaa, jolloin tapahtuu normaalia ikääntymisen aiheuttamaa löystymistä kudoksissa. Lapsilla lättäjalkaisuus kuuluu normaaliin alaraajojen kehitykseen, joka kaarirakenteiden kehittyessä häviää.

Havainnekuva jalkaterän holvikaaren vaikutuksesta jalkaterän asentoon.
Lättäjalassa (pes planus tai pes planovalgus) jalka on pronaatioasennossa, joka aiheuttaa kipua nilkkaan, jalkaterän sisäpuolelle ja ulomman kehräsluun alle. Lättäjalkaan voi liittyä ns. too many toes- ilmiö, jossa jalkaterän etuosa loitontuu (kääntyy ulospäin). Kaarijalassa (pes cavus) jalka on lukittuneessa asennossa, joka aiheuttaa kantaluussa ja etenkin jalkaterän etuosassa kipua ja väsymistä, ihan jo senkin vuoksi, että kehon paino jakautuu pienelle alueelle ja jalan normaali iskunvaimennus ei toimi kunnolla. Kantaluun kääntyminen sisäänpäin altistaa akillesjänneongelmille ja nilkan nyrjähtelylle. Kuva iStock.

Kineettinen ketju

Kineettinen ketju eli liikeketju yhdistää kehon nivelten toiminnot toisiinsa. Osalta nivelistä vaaditaan hyvää hallittua liikkuvuutta (mobiliteettia) ja toisilta niveliltä hyvää asennon ylläpitoa (stabiliteettia).

Liikeketju toimii niin, että nivel, jolta vaaditaan hyvää stabiliteettia, rakentaa pohjan nivelelle, jolta vaaditaan hyvää mobiliteettia. Liikkeen hallinnan vaativuuteen vaikuttaa se, kuinka montaa kehon osaa ja sitä kautta niveltä liikkeen tuottamiseen käytetään. Mikäli jossakin ketjun nivelessä tapahtuu poikkeamaa, aiheuttaa se todennäköisesti muutoksia koko ketjussa.

Nyt tullaankin sitten siihen, että jalkaterän tulisi olla mahdollisimman stabiili, jalkaterä luo kivijalan liikkumisellemme. Kävellessä ja juostessa stabiili jalkaterä jakaa kehon tuottamat voimat mahdollisimman tehokkaasti alustaan, mahdollistaen tehokkaan ja turvallisen liikkumisen. Mikäli hyvää stabiliteettia vaativasta nivelestä voimat karkaavat asennon pettäessä, vaikuttaa se suoraan liikkeen tehokkuuteen ja samalla mahdollistaa muiden nivelten vammariskin kasvun. Sama asia toimii tietenkin toisinkin päin eli mikäli nivel, jolta vaaditaan hyvää mobiliteettia, ei toimikaan riittävän hyvin. Aiheuttaa se entistä suurempaa rasitusta niille nivelille, joilta vaaditaan hyvää stabiliteettia.

Jalan virheasentojen hoito

  • Lättäjalka
    • kävellessä jalkaterät suoraan eteenpäin
    • lihasvoimaharjoitteet:
      • päkiöille (varpaille) nousu jalkaterät ja nilkat yhdessä
      • kyykky siten, että ojennat samalla varpaita kohti kattoa
        • kyykyn ei tarvitse olla syvä (niiaus riittää), varpaat pysyvät koko ajan ylöspäin
        • pyri painamaan isovarpaan päkiää lattiaa kohti kyykyn aikana
      • molempia liikkeitä 30 toistoa kahdesti päivässä, tee rauhassa, että saat aktivoitua kohdelihakset
      • kannattaa lisätä toistoja vähitellen
    • paljain jaloin kävely ja paljasjalkakengät
      • totuta jalat vähitellen
    • lättäjalalle tarkoitetut pohjalliset väsymistä ja kipua ehkäisemään
    • on hyvä huomioida jalan asento siitä näkökulmasta, että vaikuttaako asento laajemmin alaraajan liikeeseen ja linjaukseen
      • jalkaterapeuteilta ja fysioterapeuteilta saa tähän hyvää ohjausta harjoituksien ja yksilöllisten pohjallisten myötä
  • Kaarijalka
    • kävellessä jalkaterät suoraan eteenpäin
    • jalkineet ja pohjalliset
      • joustavassa kaarijalassa asentoa tukevat kengät
      • jäykässä kaarijalassa kiertolöysät kengät voivat olla parempi vaihtoehto
      • jalkineissa riittävästi tilaa korkealle jalkapöydälle
      • iskuja vaimentavat pohjalliset
    • pehmustetut sukat
    • kaarijalka aiheuttaa ihomuutoksia, joita ehkäistään jalkojen rasvauksella
    • jalkapohjan ja kantakalvon (plantaarifaskian) hieronta esim. tennispallolla
    • kuten lättäjalassakin jalkaterapeuteilta ja fysioterapeuteilta saa hyvää ohjausta alaraajojen linjausharjoitteisiin, yksilölliset pohjalliset ja vasaravarpaisiin yksilölliset varvasortoosit

Loppusanat

Kiitokset lukijalle, jolta sain idean tähän artikkeliin. Toiveissa oli artikkeli lättäjalkaan liittyen. Halusin tuoda mahdollisimman laajan, mutta napakan tietopaketin yleisesti jalkaterään ja sen virheasentoihin liittyen. Hyvin monessa ohjeessa lukee, että vasta siinä vaiheessa pitää puuttua vaikkapa lättäjalkaan, kun se alkaa aiheuttaa kipua ja väsymistä. Minä ajattelen asian niin, että kipu ja väsyminen alkaa herkästi vaikuttamaan fyysiseen aktiivisuuteen, jonka vuoksi olisi hyvä miettiä jalan virheasennon hoitoa jo etukäteen, koska todennäköisesti liikkumista vähennetään, mikäli se tuottaa kipua ja väsymistä. Tekstissä halusin tuoda esille virheasentojen vaikutuksia muualle kehoon tarkoituksenani herätellä miettimään, että polvi-, lonkka tai alaselkäkipu voikin olla lähtöisin jalan asennosta ja siihen liittyen alaraajan linjauksesta.

Takaisin